tiistai 4. lokakuuta 2011

Keho & Mieli, osa 2

Välitön teko

Toisella kokoontumiskerralla tanssiryhmästämme oli lähtenyt muutama pois edellisen kerran jälkeen, mutta onneksi muutama uusi oli tullut tilalle. Minua hymyilytti ryhmämme kirjava joukko. Omat taustat ja suhteet tanssiin vaihteli laidasta laitaan:
"En ole koskaan aiemmin tanssinut, enkä oikeen oo edes ollut kiinnostunut tanssista, mutta tykkään itseni haastamisesta."
"No mää oon vaan aika hukassa tän tanssin kanssa, oon käynyt tanssikouluja vaikka missä, koreografikoulun Prahassa, tanssikoulun Amsterdamissa... mutta en mä vieläkään tiedä mitä se tanssi on."
"No kävin avoimella tanssi-improvisaatiotunnilla, ja koska mua ei naurettu ulos, ajattelin jatkaa harrastusta."
"Mä kyllä tykkään tanssia yksin kotona, mut en mä silleen oikeesti tanssi missään".
 Naurahdin ja heitin ilmaan kysymyksen; "mitä se oikeesti tanssiminen on?"

Huippua, oli ihanaa olla tällaisen ryhmän tanssiope. Olen niin tottunut ammattitanssijoiden tai ammatiksi tanssiin opiskelevien ihmisten seuraan, joten tämä porukka oli mulle eksoottinen ja tuntematon matka jonnekin - uudenlaisiin ja toisenlaisiin seikkailuihin.

Jatkoimme edelliskerran nimiharjoitusta. Kuljimme tilassa ja sanoimme yksitellen oman nimen ääneen ja pysähdyimme muiden jatkaessa matkaa, ja sen jälkeen sanottiin toisen nimi, ja oman nimen kuultuaan pysähtyi muiden jatkaessa kävelyä. Lisäsimme tähän oman liikkeen. Se sai olla mikä vaan, spontaani, tässä hetkessä syntyvä liike. "Sylkäiskää se ulos, älkää jääkö pohtimaan tai suunnittelemaan", sanoin neuvoksi. Oma nimi, oma liike. Muut kävelee. Sen jälkeen taas toisen nimi, ja kuultuaan oman nimensä tekee oman liikkeen.

Harjoitus johti siihen, että liikkeistä tuli yhä pidempikestoisia, kuin lyhyitä soolotanssiteoksia. Ja lopuksi teimme niin, että kun joku kuulee oman nimensä, hän pysähtyy ja tekee spontaanin tanssin, ja muut pysähtyvät katsomaan. "Katsojat eivät ole yleisöä, he eivät arvio eivätkä kritisoi, he vain todistavat tilanteen, näkevät mitä näkevät, kokevat mitä kokevat", ohjeistin. Tällainen ohjeistus löytyy myös autenttisen liikkeen harjoitustekniikasta, missä toinen vain "todistaa". Autenttista liikettä käytetään ammattitanssijoiden työvälineenä sekä tanssiterapiassa.

Näin syntyi pieniä ihmeellisiä tanssihetkiä. Vaistosin, miten ilmapiiri oli turvallinen ja hyväksyvä. Jokainen sai tanssia oikeasti oman tanssin - ei tarvinnut miettiä olenko riittävä, teenkä nyt varmasti kaiken oikein. Lopussa eräs osallistuja totesi, että oli yllättynyt kun ei missään vaiheessa tullut sitä pakokauhua, että argh joudun tekemään muiden edessä jotain. Ja tämä oli henkilön kommentti, joka ei ollut koskaan tanssinut aiemmin.


Spontaanissa liikkeessä on jotain kamalan totta. Joku on sanonut, että "keho ei valehtele". Turvaudumme ilmaisussamme paljon puheeseen, joka on symbolien ja koodien suojaama ja hämäämä. Mutta keho on vain mitä se on. Erityisesti jos sitä ei ole puettu mihinkään tiettyyn muotoon, että se vain sylkäistään rujona ja sellaisenaan toisten eteen. Välillä melkein hätkähdyin kun näin näitä suoria, välittömiä tekoja tanssitunnillamme. Välittömyys, se oli sana mikä yhdessä todettiin kuvaamaan tällaista ilmaisuntapaa.

Olin pelännyt, että ryhmän nuorin jäsen ei välttämättä ymmärrä tällaista tekemistä, ehkä hän olisi halunnut olla balettitunnilla tai street-tanssitunnilla mieluummin kuin täällä. Mutta ennakkoluuloni osoittautui vääräksi. Lopuksi hän sanoi hämmentyneenä: "Jotenki kauheen voimakasta tää kaikki."

Ryhmän vanhin jäsen sanoi lopussa vähän hölmistyneenä: "Siis äsken kun mä makasin tuossa lattialla, niin tajusin että mä olen tässä! Et mun keho on tässä ja mä olen tässä. Ihana tunne."

Kuva: Joensuun Rytmi, ääni- ja liikeimprovisaatioteos, koreografia ja tanssi Aurora Westfelt, Anna Venäläinen ja Polina Akhmetzyanova, musiikki Salli Anttonen.

6 kommenttia:

  1. Missä tässä on tykkään painike? = TYKKÄÄN !!

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos kaikille kommentoijille, kivaa ylipäänsä kuulla että ihmiset eri yhteyksistä lukee mun blogia. Päivittelen blogia noin kerran viikkoon. Erityiset kiitokset blogin henkilöille - ilman teitä ei olisi koko blogiakaan.

    VastaaPoista
  3. Tällaista lisää. Varmasti auttaa ihmisiä itsensä ja toistensa hyväksymisessä ja tuntemisessa. Hyvä ryhmäytymisen keino. Tsemppiä Anna! Haleja.

    VastaaPoista
  4. Pidä ammatistasi kiinni on se sitten helppoa tai ei!!!

    VastaaPoista
  5. Keho ei valehtele

    Hyvä huomio.Sanallisella viestinnällä olemme voineet harjoitella lukuisissa erilaisissa tilanteissa. Olemme myös oppineet valehtelemaan kuka paremmin kuka huonommin. keholla valehteleminen onkin todella vaikeaa ellei mahdotonta. Katse on myös kehossa totuutta ilmaiseva osa. Katse on tiukan paikan tullen aina rehellinen. Jos epäilet sanoja, voit pyytää samat sanat kanssaihmiseltäsi silmiin katsottuna. Katse kyllä kertoo ovatko sanat totta, aitoja, vilpittömiä vaiko valheellisia. Paljon käytetty: "Rakastan sinua" kertoo silmiin katsoen onko asia todella niin vaiko ei. Oletko koskaan miettinyt tai peräti jo käyttänyt suoraa katsekontaktia osana tansstaidetta. Kuinka sitä voisi tarkoitushakuisesti käyttää? Kerro, jos olet miettinyt.

    VastaaPoista
  6. kyllä katseella voi paljon pelata tanssissa. Helposti nykytanssijoita mollataan "tyhjästä katseesta" mikä tarkoittaa ei-mihinkään-suunnattua sisäisesti keskittynyttä katsetta. Toisinaan improvisaatioesityksissä taas on jopa ärsyttävän suoraa katsekontaktia yleisöön. Mielestäni "elävä katse" on hyvä termi, jota yritän itse käyttää esityksissä. Näen ympärilleni tyhjyyden sijaan, mutta annan katsojille rauhan katsoa minua enkä tuijota heitä. Myös katseet tanssijoiden välillä ovat merkittäviä. Katse on kehosta merkityksellisin, sillä voi ilmaista loputtomasti. Kaikenlaiset katseet voi toimia lavalla, kunhan niistä on tietoinen.

    VastaaPoista